Tänä aamuna ensi kertaa koko talvena on nuhainen olo ja kurkku kipeänä. Valtakuntaa ravisuttanut influenssa on väistetty kuukausi kuukaudelta joogaamalla, uimalla, kuntosalikäytäntöä opettelemalla ja (sauva)kävelemällä sekä valkosipulivoileipiä syömällä.
Mutta nyt. Illalla kurkunpää tuntui aralta. Samaa valitteli työpaikan viereisestä huoneesta ovelle tullut työkaveri. Toinen niisti nenäänsä äänekkäästi käytävällä. Pari viikkoa sitten oli kumppanin lastenlapsi talvilomalla luonamme, juuri angiinasta selvittyään, äitinsä vielä levätessä useamman viikon voimattomuudesta. Näitä sairaskertomuksia ja kohtaloita on kuullut päivittäin ja lähietäisyydeltä. Ne ovat myös yltäneet jo iltapäivälehtien lööppeihin. Bakteerit ovat kaikkialla ja ilmeisesti nyt myös kehoni sisällä.
Alan vakuuttua porttiteoriasta. Termi taitaa alkujaan merkitä sitä, että jos alkaa tupakoida tai polttaa marihuanaa, ne eivät olekaan vaarattomia ajanvietteitä tai tietoisuuden muuttajia, vaan vaarallisia portteja vahvempiin ja riippuvaisuutta aiheuttaviin aineisiin. Sovellan porttiteoriaa sairastumisiin ja siihen, mikä niihin johtaa.
Stressi on portti. Lähes jokaisen elinikäisen sairauden tai lyhemmän ajan bakteerikamppailun häviön ainakin yhtenä syynä on stressi. Yleensä stressi käsitetään työn tai muun elämänmenon vauhdin kiihtymiseksi, työpaineiden tai töiden määrän kasvamiseksi, suoritusten odotusten lisääntymiseksi jne. Mutta se on muutakin.
Stressi on kehon tila, josta kaikuu avunhuuto: pysähdy, rauhoitu, lepää! Jotain on liikaa tai liian vähän. Monesti puuttuu huomion puute itseen, omaan hyvinvointiin. Tai on liikaa luottamusta omiin voimiin ja omaan jaksamiseen tai oman kestokyvyn yliarviointia. Tasapaino järkkyy. Myös pitkittynyt suru tai masennus on stressitila.
Jos tuota huutoa ei kuuntele, siihen vastaavat muut elolliset olennot, kuten bakteerit. Täältä tullaan ja usein, rytinällä. Portti on auki.
Olen syntynyt kuusikymmentäluvulla. Silloin lähes ainoita pitkäkestoisia animaatioelokuvia televisiossa olivat Tenavat (Peanuts). Jaska Jokusen, Tellun, Maisan, Epun, Rapa-Ripan, punatukkaisen tytön ja muiden tohellukset olivat myös mielilukemistani ja sytyttivät elämänikäisen kiinnostuksen sarjakuviin. Sain jostain syystä myös partionimekseni Snoopy (Ressu). Olikohan se juuri Ressu, joka kuultuaan bakteereista sairauden aiheuttajina, nosti nyrkin kohti taivasta ja huusi: Käy päälle keho!
Taisteluun bakteereita vastaan voi lähteä monella tavalla. Itse olen kahakoita väistävää tai välttävää tyyppiä. Siksi yritän pitää huolta kehostani ja kuunnella sen viestejä ylikuormituksesta, taiteilla tasapainon kanssa. Se ei aina tietenkään onnistu. Mutta silloin voi turvautua myös ulkopuoliseen apuun. Minulla se löytyy hunajasta, valkosipulista, inkivääristä, C-vitamiinista ja levosta. Tämä luettelo on myös henkilökohtainen, siksi huutojen viestiä tuleekin kuunnella tarkasti, ne saattavat olla hyvinkin erityisiä. Myös tässä kehon tila on portti, toivottavasti terveyteen.
Näkykynä 