Muistopäivänä

Olin eilen kävellyt hautausmaalla ja katsellut hautoja. Olin pysähtynyt sankarihautamuistomerkille ja laskenut kaatuneiden ikiä. Kaksikymppisistä nelikymppisiin. Yksi oli syntynyt yhden sodan aikana ja kuollut toisen sodan aikana. Muistomerkissä oli kivinen kohokuva nuoresta kauniskasvoisesta sotilaasta, ehkä juuri polvillaan kaatumassa maahan. Muistomerkissä ja siitä lähtevän käytävän varrella olevissa laatoissa oli yhteensä noin sata kaatunutta, pienen kylän kokonainen sukupolvi.

Olin pysähtynyt myös 1800-luvulla eläneiden hautakivien eteen. Emäntä, isäntä ja heidän kymmenen lastaan. Useampi kuollut alle kymmenvuotiaana. Vain kaksi elänyt äitiään kauemmin. Kivien pinnoissa säilyi ihmiskohtaloiden synnyin- ja kuolinajat.

Kivikirkko oli mäen päällä. Sen kahdella sivulla olevat ulko-ovet olivat auki, sisällä oli valoa. Oven päällä oleva teksti kertoi siellä olevan oven Jumalan valtakuntaan.  Teksti oli kuin suunnattu  ohjeeksi haudoistaan ylös nouseville vainajille.

Tänään kuljin jälleen hautuumaan poikki. Suunnistin sen toiselle laidalle, mäen päälle, josta näkyi alempana olevalle järvelle. Hautakivien takaa laskeuduin mäen polkua rantaan.

Järven keskellä vesi oli jo jäässä. Rannassa puut kaareutuivat veden ylle. Ne peilautuivat vedestä niin tarkasti, että hetken sitä katsoessa en olisi osanut sanoa kummalla puolella puut ovat, kummalla niiden kuva. Veden pinnalla kulki vesihämähäkki, kuin nasarettilainen aikoinaan. Niin on kuolema elämän kuva, ja elämä kuoleman kuva.

Välissä on tie kulkea.

Illalla kuljin jälleen hautausmaalle, nyt mukanani kynttilä. Laskin sen muualle haudattujen muistokiven eteen. Musta kivi heijasti valkoiset saappaani kiven toiselle puolelle. Kynttilät seisoivat kiven edessä kuin edesmenneet sukulaiseni. Yhden tuhkat meressä, muut muissa hautuumaissa. Vielä seison itse elävien puolella. Katseeni seurasi kivestä sen takan olevan kuusen oksille, sieltä kirkon kiviseinään, ylös rautaisia tikapuita pitkin katolle ja tuuliviirin taakse taivaalle. Ohut harsoinen pilviverho väistyi täydenkuun edestä. Sen ympärillä oli tähtitaivas.

Hetken seisoin ja palasin portista takaisin elävien pariin.

 

 

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s